Ellie Goulding - Burn
Kaksi viikkoa (hyi, tälläset alotukset saa tajuamaan kuinka kamala bloggaaja onkaan) sitten oli Oulun reissun paikka. Mokomaa näyttelyreissua tuli odoteltua vuoron innolla ja vuoroin hirveällä paniikilla ja uskon puutteella. Matka muotoutui lopulliseen kuosiinsa muutenkin vasta loppumetreillä. Ensin reissun kaavan tuli olla mun ja Kassun reissu takapenkittömällä Pololla. Sitten Emma onneksemme innostui junnuilusta ja menin ympäripuhuttua kaverin reissuun. Noh, Emma mukaan ja kappas kun tilahan ei enää Polossa riitä. Tolkuton auton pähkäily alkakoon ja saatiin Suvilta Muna nimeä kantava citikka lainaan niin sitä uskalsi jo toivoa mahtumista. Perjantaina 19. heinäkuuta näky oli siis ylläoleva. Muna starttasi pitkälle taipaleelleen Pälkäneeltä. Tampereen pikapysäkin ja Nokialla tapahtuneen pakkailun jälkeen Muna oli valmis suuntaamaan Ouluun kyydissään kolme teiniä ja neljä koiraa: Roosa, Telma, portugeesi Jazzy ja lagotto Alli.
Tunnelma autossa ei loppujen lopuksi edes ollut niin tiivis kun alkujaan pelättiin. Emma taisi olla ainoa joka sai vähän fiksata jalkojen asentoaan kylmälaukun takia. Lisätilaa saatiin Munan kokemien pienien sisäisten kriisien ansiosta kun kiskottiin kaksi takapenkkiä irti lähtöä edeltävänä päivänä. Matka meni pääosin syödessä, pohtiessa viisauksia (Emman oiva huomio poiki tälle postaukselle otsikon) ja jammailemalla mitä nyt radiosta tulikaan (Bailando, Wake Me Up? :D ) Puolessa välissä pieni Paninin mittainen pysähdys ja tulipa huoltsikalla pongattua tuttua koirakansaa. Suurin kiitos sille että selvittiin koko matkasta vain yhdellä pysähdyllä kuuluu Kassun kokkailuille! Pizzapuustit ja muffinssit ♥
Perillä hotelli Kortteerissa taas pyörittiin ympäri tiilipytinkiä, kunnes vastaanotto löytyi samassa pihapiirissä olevan hotelli Pohdon puolelta. Paniikki oli jo valmis kun ei tiedetty ovikoodia, eikä hotellin vastaanotto enää vastannut. Onneksi piipahdettiin siellä Pohdon puolella. Hotellia voi muuten näin koiraporukalle suositella! Ääniä ei muista huoneista/käytävästä öisin kuulunut (oli kyllä niin paksut seinät ja metalliovet että olisi ollut ihme jos vankilafiiliksessä jotain oisi kuullut), ihanat lenkkeilypaikat ja mukava henkilökunta. Lisäpointsit myös pehmeestä lisävuoteesta!
Tunnelma autossa ei loppujen lopuksi edes ollut niin tiivis kun alkujaan pelättiin. Emma taisi olla ainoa joka sai vähän fiksata jalkojen asentoaan kylmälaukun takia. Lisätilaa saatiin Munan kokemien pienien sisäisten kriisien ansiosta kun kiskottiin kaksi takapenkkiä irti lähtöä edeltävänä päivänä. Matka meni pääosin syödessä, pohtiessa viisauksia (Emman oiva huomio poiki tälle postaukselle otsikon) ja jammailemalla mitä nyt radiosta tulikaan (Bailando, Wake Me Up? :D ) Puolessa välissä pieni Paninin mittainen pysähdys ja tulipa huoltsikalla pongattua tuttua koirakansaa. Suurin kiitos sille että selvittiin koko matkasta vain yhdellä pysähdyllä kuuluu Kassun kokkailuille! Pizzapuustit ja muffinssit ♥
Perillä hotelli Kortteerissa taas pyörittiin ympäri tiilipytinkiä, kunnes vastaanotto löytyi samassa pihapiirissä olevan hotelli Pohdon puolelta. Paniikki oli jo valmis kun ei tiedetty ovikoodia, eikä hotellin vastaanotto enää vastannut. Onneksi piipahdettiin siellä Pohdon puolella. Hotellia voi muuten näin koiraporukalle suositella! Ääniä ei muista huoneista/käytävästä öisin kuulunut (oli kyllä niin paksut seinät ja metalliovet että olisi ollut ihme jos vankilafiiliksessä jotain oisi kuullut), ihanat lenkkeilypaikat ja mukava henkilökunta. Lisäpointsit myös pehmeestä lisävuoteesta!
© Emma Siippainen
Hotellilta ei ajanut näyttelypaikalle kuin kutakuinkin vartin, mutta lauantaina saatin olla jo aikaisin liikeellä. Aamu alkoi uuden tuttavuuden kokoamisella, kun nosteltiin Kassun koekäytössä ollut näyttelyteltta kokoon. Tämän jälkeen oli missiona löytää Johanna ja karhukoira Ari, jonka kanssa pääsin pyörähtämään kehään. Kiitos vielä tuhannesti Johanna kun nuoren pojan käsiini luotit ♥ Arin kanssa oli kehässä varsin mukavaa ja tulokseksi napsahti JUN-ERI JUK1 ilman SAta. Tuomarina ollut Marjatta Pylvänäinen-Suorsa kehuin Aria huimasti, mutta jätti SAn antamatta vähäisen turkin takia. Nuori poika oli nyt vähän tyttöjen asussa :D
Sen verran hauskaa oli tämän mettäkoiran kanssa kehässä, että uhkasin Johannalle että saa tulla opettamaan pikku Lyytinkin näihin touhuihin ;)
Sen verran hauskaa oli tämän mettäkoiran kanssa kehässä, että uhkasin Johannalle että saa tulla opettamaan pikku Lyytinkin näihin touhuihin ;)
 |
| © Katriina Mäenpää |
Karhukoirien jälkeen olikin aikaa sompailla ympäriinsä Äimärautiota etsiä Emmalle junnukoiraa samalla törmäillen tuttuihin. En ole tainnut pitkään aikaan pyöriä ja höpötellä tuolla tavalla, saatika viettänyt koko päivää näyttelyissä. Miksi ihmeessä en? Oli mahtavaa höpötellä niin uusien tuttavuuksien, vanhojen tuttujen ja tuttujen, joiden kanssa ei tähän mennessä ole tullut hirveästi juteltua, kanssa. Ennen junnujen alkua ehti Tepander näyttäytymään kolmen muun norfolkin kanssa rotukehässä. Kehässä oli kaksi urosta ja kaksi narttua. Toinen narttu kilpaili valioluokassa ja jälkikäteen selvisi, että sillä on myös C.I.B vahvistus vetämässä, eli Telma tarvitsi "vain" SA:n saadakseen tililleen sen mitä toivottiin.
Lauantaina tuomarina oli Kimmo Mustonen. Taivas ei onneksi vielä repeytynyt ennen folkkikehää, mutta viileä ilma teki Telmalle hyvää ja mukula jaksoi esiintyi varsin taitavasti. Taas kannatti asennoitua pessimistisesti niin Tepander yllättää, vai kuinkas se menikään :D
 |
| © Katriina Mäenpää |
"Tyypillinen ja mittasuhteiltaan oikea narttu. Hyvä koko. Hyvä purenta. Kuono-osa saisi olla täyteläisempi, muuten hyvä pää. Hyvät silmät ja korvat. Tyypillinen ilme. Erinomainen ylälinja. Hyvät kulmaukset. Hyvä runko ja luusto. Oikea karvanlaatu. Liikkuu hyvällä askelpituudella. Erinomainen luonne ja esiintyminen."
AVO-ERI AVK1 SA PN2 SERT VA-CACIB (-> CACIB)
Ja se SA tuli! Tepanderin arvosteluun olen enemmän kun tyytyväinen ja tyttö tosiaan sai toisen sertinsä. Tuolla tuloksella oli hienoa jäädä ottelemaan seuraavaa päivää ja siirtyä seurailemaan JH-kehää, jossa Emma kisasi kultapoika Arilla, juuri tällä huipulla karhukoiralla. Arvosteluun ei moitteita tullut ja pari päätyi kymmenen parhaan joukkoon. Jazzylle ojennettiin myös oranssia ruusuketta, mikä ei valitettavasti vahvistu CACIBiksi ja Alli sai EHn. Isojen kehien maratoonikatselun jälkeen takasin hotlalle ja odottelemaan seuraavaa päivää.
Sunnuntaina päivän ensimmäinen kehä oli Tepanderin rotukehä. Pakko sanoa, että olin melkoisen moisissa jännityksissä. Etenkin kun edellisen illan asennoitumisessa oli pieni ongelma. Totesin etten oo pettynyt jos sert ja cacib ei tipu, mutta vähän alkaa harmittamaan jos ei tule SAta. Niin no, mitenkäs nämä kaksi olivatkaan yhteydessä?
Teps oli kehässä kuitenkin saas oma itsensä, varsin näpsäkästi esiintyi auringosta huolimatta. Tuomarina Rita Reyniers, Belgiasta.
"2 years old. Feminine head. Dark eyes. Correct bite. Excellent forechest and bones. Deep brisket. Slightly long in loin. Good tailset. Very good coat texture. Nice hindquarters. Moves very well, but could carry her tail bit better."
AVO-ERI AVK1 SA PN1 SERT FI MVA CACIB VSP
Niin se Tepa vaan kiskaisi ja tienasi kaikki loput Suomesta tarvittavat yhdessä viikonlopussa ♥ Saattaa mennä tovi jos toinenkin ennen kuin neiti korkkaa valioluokan tai suuntaa ulkomaille. Itsellä on huisi fiilis Telman valioitumisesta! Neiti oli toinen Karloon-valio, mutta allekirjoittaneen ensimmäinen oma koira myös paperilla, eli ensimmäinen valio joka on omassa omistuksessa. Epäselvästi selitetty, mutta silti ♥
Ihana FI MVA Epander!
Auspaiden ja karjalan karhukoirien kehät olivat päällekäin myös sunnuntaina ja sain toistamiseen mennä kehään ihanaisen Arin kanssa. Tulos oli jälleen sama, JUN-ERI JUK1 ilman SAta, tällä kertaa siksi, että esitin koiran liian terrieristi. Kommenttii alkuun vähän hämmensi, mutta toisaalta sain tuomarilta hyvät ja pitkät perustelut miksi esittäminen häntä häiritsi. Näistä opitaan ja mietitään sitä omaa esittämistä. Itse oon sitä mieltä että Ari esiintyy huikeesti ja on mahtavaa nähä tuommoisia karhukoiraukkoja! Kiitos taas huisisti Johanna kun sain Arin viedä kehään ♥
Ennen JH-kehää Emma ehti vielä viedä Allin rotukessä, jossa taas näytettiin sinistä EHn merkiksi. Jazzy nappasi toistamiseen valkoiseksi muuttumattoman oranssin ruusukkeen. Ärsyttäviä mokomat. Lauantain ajan ketutusta kerännyt Roosakin pääsi vihdoin pöydälle siistittäväksi ja kehään, kun Emma kisasi rouvan kanssa osarissa. Rouva päätti kyllä näyttää kuinka kivaa sillä oli, kun eilen sen syviä tunteita oli loukattu tuomalla hänet näyttelypaikalle, muttei viitsitty kehään viedä. Voi sitä riemun määrää!
Iloisen Puupan ja Emman yksilöarvostelu meni kovin nappiin ja sanoin jo siinä vaiheessa ettei lopputuloksella ole mitään väliä noin huisin esiintymisen jälkeen. Puuppa nautti täysin rinnoin huomiosta ja liikkeesäkin se meni pää pystyssä ja häntä vispaten. On siitäkin aikaa kun on voinut sivusta katsoa kuinka toi koira nauttii tosta puuhasta. Jos joku ei usko että koira voi nauttia kehässä olosta.. Tervetuloa seuraamaan Roosaa kehän laidalta!
Niin siinä kuitenkin kävi että tuomari Riitta Niemelä poimi parivaljakon jatkoon ja sain itse jatkaa hihittelyäni kehän laidalla. Kun kilpailijoita vielä liikuteltiin auringonpaisteessa kehää ympäri jakoi Roosa edelleen painaa eteenpäin pää pystyssä, eikä tainnut rouva haistaakkaan maata. Emma ja Roosa poimittiin vielä viiden parhaan joukkoon. Tässä vaiheessa aloin viimeistään hepuloimaan ja ei voinut kuin ihailla kärkiviisikkoa. Kaikki olivat mielettömän hienoja handlereitä ja kun kilpailijoita alettiin sijoittamaan nousi mun syke varmaan pilviin. Emma ja Roosa seistä pönöttivät rivissä kun sijoitksensa saivat viides ja neljäs handleri. Kolmannen kohdalla oltiin Kassun kanssa varmoja, että nyt tulee Emmalle. Vaan ei tullut! Kahden parhaan vanhemman pyöriessä kehää hepuloin varmaan omiani ja Maijakin ilmaantui kehänlaidalle kysymään oliko kehässä oleva norfolkki mun ja oliko tyttö se jolle kyseltiin edellisenä päivänä kisakoiraa. Kyllä oli vastaus molempiin kysymyksiin ja samalla kun Maija kehaisi tyttöjä taitaviksi iskettiin Emmalle punainen ruusuke käteen! Voi ei minkä halihepulin mä sain. Emma voitti vanhemmat!
Isoa kehää ei onneksi kauaa tarvinnut odotella. Sen sijaan parkkeerasin Telman kehänlaitaan ja jäin pyörimään ison kehän laitamille mistä nyt tuttuja löytyi. Viimein Kassukin löytyi paikalle ja jäätiin jännittämään kehää. Roosahan nautti taas huomiosta, sillä kehän laidalle oli löytänyt tiensä jo melkoinen määrä ihmisiä. Kilpailijoille tuotiin vaihtokoirana silkkiterrieri jonka kanssa Emma suoriutui mallikkaasti, paitsi se häntä ;) Kun tuomari otti ruusukkeet käteensä hoin vain ettei tässä voi yhtään tietää kuinka käy ja ihan sama kuinka käy. No, siinähän kävi..
NÄIN! Ette arvaa kuinka alkoi taas itketyttämään ja halailin taas varmaan lähes kaikki tutut ja puolitutut jotka ohitse kävelivät ♥ Niin huikea fiilis Emman puolesta ja kyllähän Emma sai Roosan kulkemaan niin onnellisena pienenä terrierinä ettei mitään rajaa. Kuten tuomarikin sanoi:
"Terrieri joka heiluttaa häntää on aina hyvä juttu."
Mulla ei oikeesti oo sanoja. Liian huippu juttu ja toden totta vähän uskomaton. Emma "Mikä on osari? Siippaisen ensimmäinen BIS-JH ei ehkä olisi voinut osua parempaan paikkaan. Huippua ja onnea tytöt ♥ Taas näitä päiviä kun tietää olleensa ja vielä ulkopuolisena olevansa oikean lajin parissa, oikeessa seurassa. On ne Junior Handler -kehät ja ylipäänsä koiranäyttelyt ihmeellisiä paikkoja.
Viikonloppu kokonaisuudessaan siis näytti tältä. Oli pakko vielä napata kuva ennen lähtöä kohti kotia ja seuraavan aamun aamuvuoroa. Kotimatkakin sujui kuitenkin varsin hyvin hehkuttelemalla Emman yllätysvedolle ja seuraamalla siihen tupsahtelevia kommentteja. (Saana vei kyllä kolmen ensikommenttinsa letkalla voiton (; ) Puoli kahden maissa taisin olla itse kotona ja noin kahden tunnin yöunilla mentiin maanantai aamuna töihin.
Mutta kiitos reissuseuratytöt ja kaikki muut osalliset ja tietenkin myös munan haltija Suvi tästä reissusta ja sen mahdollistamisesta ♥ Oli kannattava reissu!
Ja se SA tuli! Tepanderin arvosteluun olen enemmän kun tyytyväinen ja tyttö tosiaan sai toisen sertinsä. Tuolla tuloksella oli hienoa jäädä ottelemaan seuraavaa päivää ja siirtyä seurailemaan JH-kehää, jossa Emma kisasi kultapoika Arilla, juuri tällä huipulla karhukoiralla. Arvosteluun ei moitteita tullut ja pari päätyi kymmenen parhaan joukkoon. Jazzylle ojennettiin myös oranssia ruusuketta, mikä ei valitettavasti vahvistu CACIBiksi ja Alli sai EHn. Isojen kehien maratoonikatselun jälkeen takasin hotlalle ja odottelemaan seuraavaa päivää.
 |
| © Emma Siippainen |
Teps oli kehässä kuitenkin saas oma itsensä, varsin näpsäkästi esiintyi auringosta huolimatta. Tuomarina Rita Reyniers, Belgiasta.
"2 years old. Feminine head. Dark eyes. Correct bite. Excellent forechest and bones. Deep brisket. Slightly long in loin. Good tailset. Very good coat texture. Nice hindquarters. Moves very well, but could carry her tail bit better."
AVO-ERI AVK1 SA PN1 SERT FI MVA CACIB VSP
 |
| © Emma Siippainen |
Ihana FI MVA Epander!
 |
| © Johanna Lahtinen |
Ennen JH-kehää Emma ehti vielä viedä Allin rotukessä, jossa taas näytettiin sinistä EHn merkiksi. Jazzy nappasi toistamiseen valkoiseksi muuttumattoman oranssin ruusukkeen. Ärsyttäviä mokomat. Lauantain ajan ketutusta kerännyt Roosakin pääsi vihdoin pöydälle siistittäväksi ja kehään, kun Emma kisasi rouvan kanssa osarissa. Rouva päätti kyllä näyttää kuinka kivaa sillä oli, kun eilen sen syviä tunteita oli loukattu tuomalla hänet näyttelypaikalle, muttei viitsitty kehään viedä. Voi sitä riemun määrää!
 |
Niin siinä kuitenkin kävi että tuomari Riitta Niemelä poimi parivaljakon jatkoon ja sain itse jatkaa hihittelyäni kehän laidalla. Kun kilpailijoita vielä liikuteltiin auringonpaisteessa kehää ympäri jakoi Roosa edelleen painaa eteenpäin pää pystyssä, eikä tainnut rouva haistaakkaan maata. Emma ja Roosa poimittiin vielä viiden parhaan joukkoon. Tässä vaiheessa aloin viimeistään hepuloimaan ja ei voinut kuin ihailla kärkiviisikkoa. Kaikki olivat mielettömän hienoja handlereitä ja kun kilpailijoita alettiin sijoittamaan nousi mun syke varmaan pilviin. Emma ja Roosa seistä pönöttivät rivissä kun sijoitksensa saivat viides ja neljäs handleri. Kolmannen kohdalla oltiin Kassun kanssa varmoja, että nyt tulee Emmalle. Vaan ei tullut! Kahden parhaan vanhemman pyöriessä kehää hepuloin varmaan omiani ja Maijakin ilmaantui kehänlaidalle kysymään oliko kehässä oleva norfolkki mun ja oliko tyttö se jolle kyseltiin edellisenä päivänä kisakoiraa. Kyllä oli vastaus molempiin kysymyksiin ja samalla kun Maija kehaisi tyttöjä taitaviksi iskettiin Emmalle punainen ruusuke käteen! Voi ei minkä halihepulin mä sain. Emma voitti vanhemmat!
Isoa kehää ei onneksi kauaa tarvinnut odotella. Sen sijaan parkkeerasin Telman kehänlaitaan ja jäin pyörimään ison kehän laitamille mistä nyt tuttuja löytyi. Viimein Kassukin löytyi paikalle ja jäätiin jännittämään kehää. Roosahan nautti taas huomiosta, sillä kehän laidalle oli löytänyt tiensä jo melkoinen määrä ihmisiä. Kilpailijoille tuotiin vaihtokoirana silkkiterrieri jonka kanssa Emma suoriutui mallikkaasti, paitsi se häntä ;) Kun tuomari otti ruusukkeet käteensä hoin vain ettei tässä voi yhtään tietää kuinka käy ja ihan sama kuinka käy. No, siinähän kävi..
 |
"Terrieri joka heiluttaa häntää on aina hyvä juttu."
Mulla ei oikeesti oo sanoja. Liian huippu juttu ja toden totta vähän uskomaton. Emma "Mikä on osari? Siippaisen ensimmäinen BIS-JH ei ehkä olisi voinut osua parempaan paikkaan. Huippua ja onnea tytöt ♥ Taas näitä päiviä kun tietää olleensa ja vielä ulkopuolisena olevansa oikean lajin parissa, oikeessa seurassa. On ne Junior Handler -kehät ja ylipäänsä koiranäyttelyt ihmeellisiä paikkoja.
 |
Mutta kiitos reissuseuratytöt ja kaikki muut osalliset ja tietenkin myös munan haltija Suvi tästä reissusta ja sen mahdollistamisesta ♥ Oli kannattava reissu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti